Olet täällä

Etusivu

Maa ja Kansa

Jumala on aina etsinyt itselleen yhteistyökumppaneita voidakseen siunata ihmiskuntaa. Jumala löysi itselleen uskollisen ystävän Abrahamista, jonka kautta siunaukset saivat virrata maailmaamme. Jumala solmi liiton itsensä, uskollisen ystävänsä sekä tämän jälkeläisten välillä.

Jumalan ystävä

Abrahamia kutsutaan Jumalan ystäväksi. Tämä ystävyyssuhde joutui kovalle koetukselle, kun Jumala pyysi Abrahamia uhraamaan Iisakin. Abrahamin uskollisuus Jumalaa kohtaan kesti tästä käsittämättömästä pyynnöstä huolimatta ja hän suostui uhraamaan poikansa Iisakin. Tämä koetus, jonka Abraham läpäisi, avasi tien Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen syntymiselle maailmaan Abrahamin siemenen kautta. Jeesus on siemen, joka murskasi käärmeen pään. Hän päästi vangitut synnistä vapauteen oman kuolemansa kautta lupauksen mukaisesti (1. Moos. 3:15). 

Erilainen kansa

Ilman tätä taustaa olisi vaikea ymmärtää Lähi-idän tapahtumia. On tärkeää ymmärtää Jumalan suunnitelma. Hän valitsi yhdenkansan tavoittaakseen kaikki kansat. Heidän elämänsä ja historiansa on Jumalan tapa täyttää koko luomakuntaansa koskevan suunnitelman.

Abrahamin jälkeläisistä tuli papisto, pyhä kansa. Jumala halusi kansan, joka kuulee Hänen Sanansa ja pitää Hänen käskynsä ja säädöksensä. Hän halusi kansan, joka omistautuu Hänelle, pyhitetyn kansan, joka on erotettu pyhään tehtävään. Kansan, joka ottaa vastaan ja säilyttää ilmoituksen, Jumalan sanan. Kansan, joka loistaa muille kansoille ja tulee valoksi pakanoille. Kansan, joka opettaa muille kansoille Herran tiet opetuksen ja esimerkin kautta. 

Jumala kutsui kansansa erilaiseksi kansaksi. He eivät saaneet elää kuten heidän ympärillään asuvat pakanakansat. Pakanoilla oli omat  tapansa, lakinsa, uskontonsa ja jumalansa. Tämä ei miellyttänyt Jumalaa vaan iljetti häntä (Room. 1:18–32, 1 Moos 6:5-6; 8:21). Jumala halusi kansan, jonka kanssa hän voisi olla yhteydessä, ja joka, kunnioittaisi, rakastaisi ja palvelisi yhtä ainoaa todellista, elävää Jumalaa, El Shaddaita. 

Jumala lupasi Abrahamille: ”Sinussa kaikki maailman kansat tulevat siunatuiksi (1. Moos. 12:3). Saman Jumala lupasi Iisakille 1. Moos. 26:4:ssä. Siksi on mielenkiintoista nähdä, että Jeesus sanoo Joh. 4:22:ssa: "Pelastus on juutalaisista."

Jumala ilmoitti lain Israelille

Jumala ilmoitti lakinsa Israelin lapsille Siinailla, Hoorebin vuorella. Ps. 147:19–20 sanoo: "Hän on ilmoittanut sanansa Jaakobille, käskynsä ja säädöksensä Israelille. Muille kansoille hän ei niitä ilmoittanut, hänen säädöksiään eivät toiset tunne.” 

Kun Jumala ilmestyi kansalleen Siinailla ja antoi heille lain, opin ja ilmestyksen, heistä tuli Jumalan kansa. Laki sisälsi iankaikkisen liiton, jonka Jumala solmi heidän kanssaan. Se sisälsi kallisarvoiset lupaukset ja myös velvoitteet. Siellä olivat siunaukset ja kiroukset. Kaikki sisältyi Jumalan ja hänen kansansa väliseen sopimukseen. Mikään muu kansa ei ole saanut tätä etuoikeutta. Miksi? Valinnan tähden! Isien uskon tähden! Sen tähden että Jumala rakasti heitä. Myös Jumalan koko ihmiskuntaa koskevan suunnitelman tähden! 

Israelin kutsumus

Kun Jumala oli ilmestynyt Siinailla, selkeni Israelin kutsumus, päämäärä ja koko heidän historiansa. Jumalan suunnitelma oli ja on siunaus, kasvu, maan hallitseminen, ylitsevuotava elämä maassa ja Jumalan pyhä palveleminen tässä maassa. Jumala antaisi yhä enemmän ilmoitusta ja valmistelisi Messiaan syntymään. Kun kansa palvelisi Herraa pyhässä jumalanpelossa, Jumalan kirkkaus saisi täyttää maan. Israel tulisi valoksi kansoille, laki ja vanhurskaus lähtisivät Siionista ja messiaaninen valtakunta saapuisi.

Tämä oli Jumalan suunnitelma, jota hän ilmoitti meille profeettojen kautta ja joka tuli vähän kerrallaan yhä selvemmäksi. Jumala on myös ilmoittanut, miten kauan hänen suunnitelmansa koskisi Israelia: "Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat - Herra Sebaot on hänen nimensä. Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan." (Jer. 31:35–36.)

Jumalan lupaukset 

Jumala ei aio tuhota kansaansa! ”Ja minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista..." (Jer 23:3.) Jumala lupasi tämän myös Moosekselle. Jos kansa kääntyy Hänen puoleensa, ”niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut.” (5. Moos. 30:3.)

 ”Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.” (1. Moos. 13:14–15.)

Nykypäivän tapahtumien ymmärtäminen

 On mahdotonta ymmärtää nykypäivän Israelia ja Lähi-idän tapahtumia, jos ei ota tosissaan Raamattua ja kutsumusta, jonka Jumala Israelille antoi. Vain hyväksymällä Jumalan suunnitelmat, jotka löytyvät hänen sanastaan, voimme ymmärtää, mitä Israelissa ja sen ympärillä tapahtuu.

Monilla filosofeilla on abstrakteja teorioita, jotka kuuluvat täysin aatemaailmaan. Jumala on historian Jumala. Hän on päättänyt toimia historian, maantieteen ja tilastojen kautta, eli hän on sitoutunut aikoihin, paikkoihin ja ihmisiin. Hän haluaa siunata ihmiskuntaa, ja siihen Hän tarvitsee maan ja kansan. Ilman tätä maata ja tätä kansaa emme voi ymmärtää Jumalan suunnitelmaa. 

Maan omistusoikeudesta

Tarvitsemme historian perspektiivin ymmärtääksemme, mitä tänä päivänä tapahtuu Israelissa ja koko Lähi-idässä. Jumala puhui ennen muinoin patriarkkojen kanssa. Hän antoi maan Israelin lapsille ikuisiksi ajoiksi. Jumala on tarkka kaikesta, mitä Hän tekee. Hän toimii aina oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti.

 Nykyään Israelia syytetään paljon siitä, että se on ryöstänyt arabeilta maata. Kuitenkin ymmärtääksemme koko tilanteen meidän täytyy katsoa asioiden historiallista taustaa.

 Kun Jumala puhui Abrahamille, tämä oli edelleen muukalaisena Kanaanin maassa. Kun hänen vaimonsa Saara kuoli, Abraham halusi haudata hänet.  Abraham puhui Hebronissa heettiläisille luolan ostamisesta Makpelasta heettiläisen Efronin vainiolta Saaralle hautapaikaksi. Ensin luola haluttiin antaa Abrahamille, mutta sitten hän osti sen neljälläsadalla hopeasekelillä. Hebronin maapala tulee juridisesti Abrahamin omistukseen. (1. Moos. 23:12–18.) ”Niin Efronin vainio, joka on Makpelassa itään päin Mamresta, sekä vainio että siellä oleva luola ynnä kaikki puut, jotka kasvoivat vainiolla, koko sillä alueella, joutuivat Abrahamin omaksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista.”  (1. Moos. 23:17–18.)

 Paljon myöhemmin, kun Joosua oli vallannut maan, haudattiin Joosefin Egyptistä tuodut luut Sikemiin sille maapalalle, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän lapsilta sadalla kesitalla (Joos. 24:32).

Vielä myöhemmin osti kuningas Daavid Araunan puimatantereen viidelläkymmenellä hopeasekelillä (2. Sam. 24:15–25). Paikka tunnetaan myös Moorian vuorena, jossa Iisak oli uhrattu ja johon myöhemmin rakennettiin temppeli. Abraham kävi sekä Hebronissa, Sikemissä että Moorian vuorella.

Betelillä oli keskeinen sija Israelin historiassa. Se oli ensimmäinen paikka maassa, jonne Abraham rakensi alttarin. (1. Moos. 12:8.) Kaikki nämä kolme paikkaa olivat ennenkuulumattoman tärkeitä siinä, mitä Jumala teki Israelin lapsille. Sikemissä solmittiin liitto (5. Moos. 11:29–30; Joos. 8:30–35). Hebron oli Daavidin pääkaupunki ennen Jerusalemia. Moorian vuori oli temppelin paikka.

Merkillistä vastustusta    

Arabit tänä päivänä vastustavat Israelin olemassaoloa Lähi-idässä ja vaativat takaisin nk. Länsirantaa. Länsirantahan on itse asiassa on Israelin sydänmaata, jota kutsuttiin Juudeaksi ja Samariaksi. On merkillistä, että arabivastustus on voimakkainta Nablusissa (Sikemissä), Hebronilla ja itäisessä Jerusalemissa (Moorian vuorella). Sen lisäksi, että Jumalan Sana lupaa Abrahamin siemenelle, israelilaisille, koko maan, niin Abraham, Jaakob ja Daavid ostivat ja maksoivat juuri nämä kyseiset kaupungit. Näiden paikkojen, jos minkä, pitäisi kuulua Israelille. Kauppaa ei ole koskaan purettu, eikä omistusoikeus vaihdu maasta muuton vuoksi.

Hesekielin ennustus

On huomattavaa, mitä profeetta Hesekiel ennustaa: ”Israelin vuoret, kuulkaa Herran sana… Koska vihollinen on sanonut teistä: 'Kas niin!' ja: 'Ikuiset kukkulat ovat tulleet meille perinnöksi', sentähden ennusta ja sano… Koska… teitä on hävitetty ja poljettu joka taholta, että joutuisitte muiden kansain omaisuudeksi, ja koska te olette joutuneet pahain kielten ja kansan panettelun alaisiksi, sentähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran… sana: Näin sanoo Herra… vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille, autioille raunioille ja hyljätyille kaupungeille, jotka ovat joutuneet saaliiksi ja pilkaksi muille kansoille, mitä ympärillä on…

Totisesti, kiivauteni tulessa minä puhun muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan, jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten ja sielu täynnä ylenkatsetta ottaneet omakseen minun maani karkoittaaksensa siitä ihmiset ja ryöstääksensä sen. Sentähden ennusta Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille… Katso, kiivaudessani ja vihassani minä puhun, koska teidän täytyy kärsiä pakanakansain pilkkaa…

Minä kohotan käteni: totisesti saavat pakanakansat, jotka teidän ympärillänne ovat, itse kärsiä oman pilkkansa. Mutta te, Israelin vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne minun kansalleni Israelille, sillä he ovat aivan lähellä, ovat tulossa. Sillä katso, minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään. Ja minä lisään teille ihmisiä runsaasti - kaiken Israelin heimon kokonansa - ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Ja minä lisään teille ihmisiä ja karjaa runsaasti, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset. Minä teen teidät asutuiksi, niinkuin olitte muinaisina päivinänne, ja teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.  (Hes. 36:2–11.)